Tissit, tisut, tisukat, rinnat, bosat, pallerot, pallukat, daisarit, boobsit, hinkit, tonkat, melonit, varustukset, etuvalot, povi, lölleröt, löllykät…tai niinkuin mun tapauksessa molemmat oltiin nimetty ja festareilla rintamaa koristi “Jossu ja Pamela”… rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Muistan vieläkin, kuinka jo ala-asteella mun rinnat alkoi kasvaa huomattavasti aiemmin ja nopeemmin kun monien luokkatovereiden ja siihen aikaan moni selän takana naureskeli, kuinka käytin villasukkia rintsikoissa. No ne huhut jäi pian sikseen, kun aloin suosimaan yläasteelle päästyä vaatetuksessa mahdollisimman ison kaula-aukon paitoja (myöskin tää upee pissistely aika sivujakauksineen ja lokin paskoineen silmäkulmissa teki osansa siihen tyyliin). Seuraavaks en ollutkaan villasukkatissi vaan heruttelija. Omalla tavallaan se oli hauskaa näyttää muille niiden olleen väärässä.
Pian teini-ikä teki tepposensa mun iholle ja terkka määräs e-pillerit käyttöön. Mun rinnat alkoi kasvaa kuppikoolla joka kuukausi. Voin sanoa, että siinä kohti kun tälle ei näkynyt loppua monenkaan kuukauden jälkeen, niin mua alkoi jo huolestuttamaan, liika on liikaa.
Pian tuli isot niska- ja hartijaseudun vaivat ja kävin fysioterapiassa niiden takia. Terkan kanssa keskusteltiin rintojen pienennysleikkauksesta, mutta hän suositteli, että odotan siihen että oon täysi-ikänen ja varma asiasta.
No liivejäkään ei löytänyt enää peruskaupoista ja niillä vähäisillä ensimmäisen työpaikan rahoilla sai pulittaa mummoliiveistä melkein satasta, kun muut osti nättejä pinkkejä pitsiliivejä henkkamaukasta kympillä. Saatika, että ilman liivejä tai edes olkaimettomilla ois koskaan voinut olla, sillä rinnat ei vaan pysynyt muuten ylhäällä ja urheilessa sai pukea päälleen parit liivit, että rinnat pysyi edes jokseenkin paikoillaan. Vaatteita ei meinannut löytää sopivia, sillä rinnat ei ollut sopusuhtaiset muuhun kroppaan eli ne vaatteet mihin tissit mahtui, jäi teltaksi muilta osin. Lisäks paljon paljon muuta haittaa ja vaivaa.
Itsetunnon rakentaminen tissien varaan
Samaan aikaan elettiin niitä nuoruusvuosia, jolloin mun itsetunto oli todella huono. Osansa siihen teki erilaiset muilta saadut kommentit  mun ulkonäöstä ja myöskin yksi koulukiusaamistapaus. Samaan aikaan aloin kuulemaan paljon kehuja mun tisseistä. Oikeastaan ne oli ainoita hyviä kommentteja mitä mulle heitettiin siihen aikaan ja aloin pian rakentamaan mun itsetuntoa mun tissien varaan â€ainekin mussa on edes yksi asia hyvääâ€. Ajatus leikkauksesta jäi taka-alalle ja mietin, että ehkä nää kaikki haittapuolet on sen arvosia, että mussa nähdään ees jotain hyvää…
Kun aloin 3 vuotta sitten kulkemaan mun elämäntapa muutosmatkaa ja laihduin reilusti, mulla lähti jonkun verran massaa tisseistä pois, että niitä ei pian edes huomattu. Lisäks aloin suosia liivejä ja vaatteita, joissa tunsin itteni mukavaksi ja onnistuin aika hyvin piilottamaan mun pallerot. Taino palleroista kaukana, vaikka massaa lähti niin painovoima oli jo tehnyt tepposensa eikä ne vaivat myöskään mihinkään hävinnyt. Kuitenkin ne ainoat hyvät puolet alkoi pikkuhiljaa hävitä pois ja jäljelle jäi vain niiden haitat.
Kauneus lähtee sisältä
Samaan aikaan aloin työstämään paljon mun omaa mieltä, itsetuntemusta, itseni hyväksyntää ja rakentamaan rautaista itsetuntoa sisäisen kauneuden ja voiman varaan, ulkoisten seikkojen sijaan. Ajan myötä aloin pitkän työstön jälkeen kokemaan, että oon kaunis ja arvokas, no matter what. Ei siihen tarvita meikkiä, isoja tissejä tai muutakaan pinnallista. Aika oli kypsä, ja hankkiuduin kunnallisen kautta rintojen pienennysleikkaukseen.
Mä olen odottanut tätä hetkeä niin kauan, niin monta vuotta ja oon niin onnellinen että tein tän! Koen olevani paljon kauniimpi ja naisellisempi pienemmillä tisseillä! Ja se kaikki epävarmuus kun liivit riisuu ja se ahdistus niistä on poissa! Pienet arvet tästä jää muistoksi, mutta ei niitä edes näe liivien alta. Oikeastaan mua ne ei edes haittaa. Mun on niin paljon helpompi olla nyt ja jopa nää pienet tissit arpien kanssa on nätimmät kuin ne vanhat riippuvat ja elämää haittaavat. Free the Tits, voisi sanoa – koen vihdoin olevani vapaa!
“Free the Tits, voisi sanoa – koen vihdoin olevani vapaa!”
Pääasia on, että jokaisella on itsensä kanssa hyvä olla, tisseistä viis
Jos siellä on joku, kuka painii samojen vaivojen kanssa ja miettii rohkeneeko leikkaukseen, niin mä sanon että mee ihmeessä! Tuskinpa kadut – en tiedä vielä ketään, kuka ois katunut pienennysleikkausta!
Ja niille, ketkä painii taas päinvastasen kanssa, niin oo oikeesti tyytyväinen sun pienien tissien kanssa, elämä on niin paljon helpompaa!
Ja oot ihan yhtä kaunis oli sulla minkä kokoset tissit hyvänsä, kauneus lähtee sisältä!💖
PS. Niille, ketkä missasi aiheesta pitämäni liven Instagramin puolella, tuun tekemään vielä oman postauksensa asiasta. Eli itse leikkaukseen pääsystä ja koko prosessista toipumisineen jokusen tovin kuluttua. Jos sulla on jotain, mitä haluaisit vielä erityisesti tietää, laita kommentia alle niin vastailen samalla niihin uudessa postauksessa! Kuulisin mielelläni myös sun ajatuksia tästä tissi aiheesta! Painitko sä samojen isojen tissien ongelmien kanssa? Tai ootko pienitissisenä kokenut paineita siitä, että pitäis olla isot tissit? Jotain muuta?
Vastaa