Ikuisuuden kestävä odotus siis. Tätä odottamisen tuskaa ei voi kuvailla edes lapsena odottamassa joulua ja pakettien avausta – niin paljon ja ikuisuudelta tää aika on tuntunut. Mua on kalvanut sisältä ihan älyttömästi se, että on joutunut puoli vuotta olemaan hissun kissun siitä toisesta ihmisestä, kuka on kuitenkin puolet susta ja puolet sun elämästä. Mua on kalvanut se, että en oo voinut kadulla huutaa, kuinka paljon mä rakastan tota ihmistä. Tai en oo voinut päivittää someen yhteiskuvia meidän yhteisestä elämästä tai niitä ällösöpöjä pusukuvia matkoilta ja ylipäätään jakaa niitä hienoimpia hetkiä itselle tärkeimmän ihmisen kanssa muiden nähtäväks.

Mitkään sanat ei riitä kuvaamaan, kuinka paljon mä Dania rakastan. Ei oo yhtään tunnetta, mitä en ois Danin kanssa ollessa tuntenut. Ei oo yhen yhtään salaisuutta, mitä en ois Danille jakanut. Ei oo ainuttakaan päivää, milloin oisin edes harkinnut tai tulisin harkitsemaan meidän eroa – edes niissä vastoinkäymisissä. Mulle rakkaus on päätös ja mä olen tehnyt sen päätöksen jakaa mun koko elämäni jokaikistä osaa myöten mun sielunkumppanin eli Danin kanssa.

Katso alta videolta, miten asiat meni oikeasti Temppareissa ja meidän kuulumisten lisäksi myös Kallen terveiset.

Yhteinen kasvun matka

Jos miettii aikaa ennen meidän suhdetta niin molemmat meistä on muuttunut parisuhteen aikana tosi paljon, mutta parempaan suuntaan. Dani on tehnyt mulle hyvää ja sama toisinpäin. Ollaan kasvettu yhdessä, yhteen.

Muutama vuosi takaperin vielä ennen meidän suhteen alkua olin vielä hukassa oleva pieni tyttö, vaikka niin vanhalta kaikkine biletyksineen ja liian suuren työmäärän ohella koitin kovasti näyttää. Mulla oli siihen aikaan vielä tosi huono itsetunto, toki myös kilojakin oli silloin reilut parikymmentä kiloa enemmän ja kaikki ulkonäköpaineet pahens entisestään sitä heikkoa itsetuntoa. Pidin aina itseäni kyllä arvokkaana ja kauniina, mutta en ollut kuitenkaan hyväksynyt itseäni täysin sellaisena kuin olin – olin hyväksynyt vain ne hyvät puolet itsestäni. Ja itsestäänhän ei voi aidosti pitää ennen kuin hyväksyy itsensä kokonaan, ennen kuin hyväksyy vahvuuksien lisäksi myös ne kaikki heikkoudet. Ja siihen avain on se, että ainekin yksi itsensä kunnioittama, ihailema ja rakastama ihminen hyväksyy sut varauksetta. Vasta silloin, kun joku hyväksyy sut kaikkine vikoinesi, voi hyväksyä asian ja ymmärtää olevansa arvokas.

Itsetuntemus avain itsensä hyväksymiseen

Itsensä hyväksyminen taas vaatii, että tuntee itsensä. On ymmärretävä, miksi ajattelee, tuntee ja toimii, kuten tekee. Kun saavuttaa korkeimman tason itsensä hyväksymisestä, voi nauttia itsetunnosta, jota ilman ei voi olla onnellinen eikä persoonallisuudeltaan ehjä. Itsetuntemus taas perustuu uskoutumiseen. Itseään voi ymmärtää täysin vasta silloin, kun voi puhua itsestään ainekin yhden ihmisen kanssa eli uskoutua. Kertoa jollekin, keneen luottaa täydellisesti, täsmälleen, mitä ajattelee ja tuntee ilman, että tarvitsee pelätä toisen paheksuvan tai hylkäävän. Jotta toiseen voi luottaa, on tiedettävä, että toinen välittää eikä arvostele eikä tuomitse siitä, mitä on joskus sanonut tai tehnyt.

Joskus tuntuu pelottavalta puhua rehellisesti itsestään, sillä silloin joutuu laittamaan itsensä peliin ja alttiiksi murkaavalle kritiikille. Avautuminen on kuitenkin edellytys, jotta voi ymmärtää itseään paremmin ja hyväksyä itsensä ja siten kasvattaa hyvän itsetunnon. Täydelliseen luottamukseen perustuvassa suhteessa toiselle pystyy kertomaan vapaasti, mitä on tehnyt aikaisemmin ja mitä ajattelee ja tuntee tällä hetkellä. Sen myötä voi myös ymmärtää paremmin omaa ihmisyyttä ja tulla myös toisten heikkouksia kohtaan suvaitsevaisemmaksi, hyväksymmäksi ja myötätuntoisemmaksi.

Ja mun oma itsetuntemuksen matka lähti aikalailla meidän suhteen alkutaipaleelta. En varmastikaan ois tässä reilussa parissa vuodessa edistynyt näinkään pitkälle sillä saralla, jos oisin kulkenut sitä tietä yksinään. Nyt sen toisen kanssa on voinut jakaa ihan kaiken, peilata itseään toisesta ja oppia niin paljon enemmän kuin yksinään olisi edes voinut ymmärtää. Myös sen itsetuntemuksen lisäksi mulla on ollu maailman paras tuki ja tsemppi. Ihminen, joka uskoo suhun ja siihen, että sulle mikä tahansa on mahdollista, on myös tosi suuri vaikutus siihen, mitä tuleman pitää eli suoraan siihen todellisuuteen. Ihminen, joka halii ja lohduttaa, kun mokaa ja tuntuu, että koko maailma kaatuu niskaan. Ihminen, kuka rakastaa ehdoitta.

“Rakkaus on täydellistä sitoutumista toisen kykyjen kehittämiseen. Kun rakastat aidosti toista ihmisistä, haluat hänen pystyvän käyttämään kaikkia kykyjään ja  tulevan kaikeksi, miksi hänellä on mahdollisuuksia tulla.” – W. Scott Peck

Meidänlainen parisuhde

Me ollaan molemmat melko erikoisia persoonia eikä sen vuoksi meidän suhdekaan ole mitään kaikkein perinteisimpiä. Monet meidän ystävistä on aina ihmettellyt, miten molemmat voi olla niin rennosti suhteessa. Voidaan puristella toisten kaverien tissejä tai peppuja, vaihtaa pusuja tai heittää likasta läppää pienellä flirtillä. Mulle on jäänyt hyvin mieleen itseasiassa yks reissu viime kesältä, jossa Danin jätkäkaverit tokas, että mitä hittoa oikeesti toi teidän suhde, meiän muijat ei oo täällä, koska ei me voitais heittää tällästä juttua tai ne ois ihan ragena. Kysyin tän jälkeen sit Danilta lisää ja se kerto, että ne pojat joutuu kotona olee ihan eri ihmisiä ja miettimään miten on tai mitä sanoo, ettei toinen loukkaannu.

En oo koskaan oikein ymmärtänyt sellasta kahlitsemis taktiikkaa parisuhteessa. Jos siinä suhteessa ei voi puhua kaikesta avoimesti, eikä olla täysin oma itsensä niin miksi olla siinä parisuhteessa – se vaan ei sillon oo se sopivin kumppani. Meidän suhteessa oon alusta asti arvostanut sitä, että Dani ei yrittänyt kahlita tai lukita häkkiin, ettei kukaan sais edes katsoakaan muhun päin tai toisinpäin. Se, että kaksi näinkin rämäpäätä ja villiä sinkkuelämää viettänyttä on voinut löytää toisensa, on jotain sellaista, mikä ei istu monien perinteisten parisuhdekäsitysten malliiin, mutta ei tarvikaan, se ei ookkaan  meitä kun meillä on omat mallit meidänlaiselle ja -näköiselle parisuhteelle.

Aina kun kumpikaan meistä näkee hyvännäköisen miehen tai naisen niin kerrotaan se toiselle, ei se oo toiselta mitenkään pois – päinvastoin, musta on kiva yhessä fiilistellä vaikka sitä, kuinka kaunis ja upee joku nainen on. Ja näin siinä suhteessa ei myöskään tuu tarvetta lähteä salailemaan toiselta mitään eikä puhumattomuuden vuoksi kasva erilleen.

Mikä meitä vetää yhteen?

Samankaltaisuus. Ihminen on aina onnellisin ja sopivin yhteen sellaisen kanssa, jonka harrastukset, mieltymykset ja arvot ovat samanlaisia kuin itsellä. Miten molemmat suhtautuu rahaan, entä lapsiin, seksiin, uskontoon ja minkälaiset asenteet kummallakin on poliittisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin. Merkittävää on myös asenteet kanssaihmisiin, sosiaaliseen toimintaan ja vapaa-ajan viettoon. Suuri osa parisuhteista kariutuu erimielisyyksiin elämän perusasioista.

Vastakohdat. Vaikka me ollaan samankaltaisia eli omataan samat arvot ja yhteneväinen ajatusmaailma, niin ollaan myös melko erilaisia jossain asioissa, itseasiassa täysin vastakohtia toisistamme ja nimenomaan temperamentin osalta. Ja se on hyvä asia, sillä se tasapainottaa meitä. Kun mä kiihdyn nollasta sataan, Dani rauhoittaa mua ja pysyy tyynenä kuin viilipytty.

Sitoutuminen. Molemmat meistä on sitoutunut täydellisesti olemaan parisuhteessa eli kumpikaan ei edes harkitse eroamisen mahdollisuutta. Me ei haluta avioliittoon mennessäkään (kun sen aika tulee) mitään avioehtoa, koska se takaportin aukipitäminen ei ole vaihtoehto. Miksi miettiä eroa jo ennen kuin ollaan menty naimisiin. Eikö sitä naimisiin menoa voisi harkita niin pitkään, että on se täydellinen varmistus, että toisen kanssa haluaa taistella syteen ja saveen.

“Meissä ihmisissä on se hieno piirre, että olemme emotionaalisesti vapaita vasta sitten, kun olemme luopuneet kaikista muista vaihtoehdoista ja sitoutuneet täysin yhteen ihmiseen. Vasta sitten pystymme kehittämään niin hyvän suhteen, että pystymme kehittymään ihmisinä täyteen mittaamme.” – Brian Tracy

Paras ystävä. Molemmat on toistensa parhaita ystäviä (sori Emilia, kyllä mä suakin rakastan❤️), eikä maailmassa oo ketään muuta, jonka kanssa mielummin puhuisi tai viettäisi aikaa. Yhtenä osoituksena parhaasta ystävästä on, että nauretaan yhdessä paljon, sillä nauran määrä kuvaa suhteen terveyttä.

Viestintä pelaa. Ollaan samalla aaltopituudella ja pystytään keskustelemaan aivan kaikesta. Ei oo yhtään ajatusta tai tekoa, mitä Dani ei tietäis. Aistitaan toistemme tunteet ja ajatukset puhumattakin. Molemmat tekee asioista samoja johtopäätöksiä ja usein tuntuu kuin meillä olisi samat aivot.

Arvostaisin suuresti kaikkia, ketkä haluaa jakaa tätä postausta tuosta alhaalta jakonapista. Levitetään rakkautta!❤️