Uusi pari uunista ulos
Tällä viikolla leikkiin hyppäsi uutena Oona ja Juuso. Musta oli ihanaa, että vaikka meillä oli tossa kohtaa jo todella tiivis porukka, Oona pääsi siihen ihan mainiosti mukaan ja toi ihanan pirtsakan lisän porukkaan. Ja kyllä – se myös nauroi ja paljon, vaikka ruudussa onkin näytetty enemmän Oonan itkuja.
Voin vaan kuvitella Oonan ensimmäisen päivän, koska meillä muilla tytöillä ensimmäinen päivä oli yhtä itkua vähän väliä, kun siihen tilanteeseen silloin vasta havahtui: “Minne hittoon mä oon oikein tullut?”. Mutta Oona kuitenkin alkoi käymään niitä samoja läpi yksinään, kun muut oli käynyt ne läpi jo aiemmin ja lisäksi ehtinyt jo muodostaa luottamuksellisia suhteita moniin ja ikään kuin myös vapautua olemaan paljon rennommin kaiken suhteen.
Ja kuten sanottu, tossa vaiheessa porukalla oli jo viimeisetkin muurit laskeneet, kukaan ei jännittänyt mitään eikä jaksanut ressata turhia. Ja porukassa tyhmyys tiivistyy niin siitähän me keksittiin sitten, että tehdään Oonalle Temppiskaste – aivan, kuten Antillekin oltiin tehty. No kuvitelkaa nyt oikeasti, tyttö aivan kamalassa jännityksessä, vasta alkaa tajuamaan mihin on oikein tullut, havahtuu ikävään ja samaan aikaan tuntemattomat ihmiset kannustaa erilaisiin hölmöihin tehtäviin. Ja siis toisin kuin telkkarista kävi ilmi, niin Oonan sylitanssi ja kortsu banaanin oli siis osia tästä sen kasteesta.
Oona suoritti koko moniosaisen kasteen IHAN ÄLYTTÖMÄLLÄ ROHKEUDELLA. Mä muistan, kuinka mä oikeasti ihmettelin suu auki: “Wow, tossa on nainen mun makuun!”. Mä arvostin ihan älyttömästi sitä Oonan heittäytymistä leikkeihin ja näin heti, että meissä oli jotain samaa. Vaikka Oonassa olikin hyvin herkkä puoli (niin kuin kyllä minussakin, mutta piiloutuu hyvin ulospäin suuntautuneen persoonan taakse), Oona oli tosi sosiaalinen, omas samanlaisen huumorintajun eikä ollut mikään tosikko tai herkkähipiäinen. Ja Oonan sopeutuvaisen luonteen vuoksi ei mennyt kuin muutama tunti, että meidän avoin ilmapiiri oli jo saanut Oonan vakuuttuneeksi ja hän totesikin bileissä: “Ihanan rentoi noi jäbät! Johon minä lisäsin perään, että eikö oo ihanii. Niin upee porukka meillä oli tuolla!
Turhaa liibalaabaa
Kuten otsikkokin sen kertoo, musta noi viimeiset jaksot on ainekin mun ja Danin osalta toistanut aikalailla itseään eli voisi todeta, että ei uutta kerrottavaa tai kommentoitavaa. Otetaan kuitenkin pari nostoa, jos jollain mennyt aiemmat postaukset ohi:
1. “Onhan se nyt ilo silmälle.”
Ja tuo on siis kuulunut mun suustani Samin kysyessä perusteluja treffivalinnalle. Kuten sanottu monta kertaa aiemmin, olen todella flirtti luonteeltani. Jos joku ei kestä sitä, niin voi harmi. Me ihmiset ollaan erilaisia ja flirtti vaan nyt sattuu olemaan osa mun luonnetta – aina ollut ja tulee aina olemaan. Se, että joku muu ei ymmärrä sitä, ei tarkoita, että kaikki muutkin ajattelisivat asiasta samoin – tai ihan sama vaikka ajattelisi ja olisin maailman ainoa flirttaileva ihminen (jota kyllä epäilen, sillä olen saanut paljon samaistuvia viestejä tästä aiheesta mun lukijoilta). Ja myöskään mun ystäväpiiriin ei kuulu tosikkoja ihmisiä, ketkä ei ymmärrä hauskaa ja viatonta flirttiä.
Tähän väliin pakko lainata Jasmin Mäntylän blogitekstistä palanen, johon pystyn täysin samaistumaan:
“Kuten olen ennenkin todennut, jokainen olkoon omanlaisensa ja myös ne erilaiset/toisenlaiset ihmiset kuuluu hyväksyä. Mutta. Kaikista ei tarvitse tykätä. Itse olen aina jakanut ihmisten mielipiteitä laidasta laitaan ja se on enemmän kuin ok – kuten sanottu, en ole täällä miellyttämässä ketään. Kyllähän minäkin sen myönnän, että tiettyjä piirteitä en voi suoraan sanottuna sietää toisissa. En kestä muun muassa tyhmyyttä, herkkähipiäisyyttä, ilkeyttä, toisten Tahallista loukkaamista, tunneköyhyyttä, mielensä Turhaa pahoittamista, huumorintajun puutetta, jäykistelyä ja niin edelleen. En vihaa ketään, enkä tuomitse ketään – nuo kaikki ovat vain niitä piirteitä, joita lähipiiriini kuuluvilla ei ikinä tule olemaan.”
2. “On ollut yllättävää, et ku aattelin et se ihastuminen ei oo mahdollista. Yhes vaiheessa tos tuli sellai, et pitääkö ottaa takapakkii. Haluun kuitenkin olla Danin kanssa. Jos mä en aidosti koettele itteeni ja niitä rajoja, ni voinko mä aidosti sanoa selviytyneeni siitä parisuhdetestistä. Ehkä tyhmääkin kiusaa itteensä, mut sitä on tultu tänne testaa et kestääkö parisuhde.”
Tästä aiheesta on puhuttu jo pitkän kaavan kautta myös täällä. Mutta tiivistettynä kysympähän vaan: Onko aidosti selvinnyt houkutuksesta jos on kiertänyt sen kaukaa?
3. Iltanuotio jaarittelut
Mulle näytettiin aika samanlainen video Danista kuin aiemminkin, mutta totesin siinä, että musta oli kiva nähdä, että Dani oli pystyny jo vähän enemmän pitää hauskaa, joten mäkin voin nauttia enemmän. Tuolla ehkä raastavinta mulle oli se, että kun tiesin paljon leikkiä oli vielä jäljellä ja se oli tallattava loppuun asti, mutta samaan aikaan murehti koko ajan Dania ja sitä, kuinka tylsää sillä näytti siellä olleen. Kun sille asialle ei itse pystynyt kuitenkaan toiselta puolen tekemään mitään, niin olisi ollut tyhmää lukittautua itkemään yksinään johonkin nurkkaan koko loppu ajaksi (tosin veikkaan, että aika nopeasti olisi jo haettu sieltä vekka) sen sijaan, että siitä ainutlaatuisesta tilaisuudesta pyrki ottamaan sen ilon irti, mitä nyt ilman omaa kumppaniaan oli mahdollista. Ja niinhän mä myös lupasin Danille jäähyvästien yhteydessä: pitäväni hauskaa mulle luontaiseen tapaan.
Kurosella ilmeisesti loppui roustausideat kesken ja totesi Danin videosta mulle vain: “Mul ei oo sulle ton leffan jälkeen mitään puhuttavaa.” Sen sijaan Danille Kurosella kyllä riittiä juttua. Nukuttiin Kallen kanssa mun ja Vilman huoneessa ja koska en ollut varma oliko Vilma jo unessa, kumarruin kuiskaamaan Kallelle. Videolla nopeasti katsottuna hämärävalaistuksessa se näytti pusulta, mutta eipäs ollutkaan. Ne ketkä jaksoa katsoo puhelimella, kirkkaammalla näytöllä ja pysäyttää frame by frame, näkee, että mun kasvot ei miltään kohti edes koskettanut Kallea (päinvastoin, Kallen naama oli Vilmaan päin). Eli kuten jo aiemmin olen jo todennut, en itse parisuhteessa olevana olisi tehnyt/lähtisi tekemään aloitetta edes poskipusuun.
Päivä 14. – Ote päiväkirjasta:
“Nukuin eilen bileissä Kallen kanssa, mutta halusin tulla meiän huoneeseen, jotta näät ettei mitään oo tapahtunut. Mulla on niin läheisyydenkaipuu ja putoon heti omiin oloihin ikävöimään sua kun vaan yhtään tekeminen lakkaa. Jotta tää reissu ei menis vaan itkemiseks, sais pidettyä hauskaa täällä ettei myöhemmin kaduta ettei nauttinu reissusta, niin tuntuu luontevalta viettää aikaa Kallen kanssa ja päivittäin jakaa se ikävä sua kohtaan ja saada jaksamistsemppejä, että kyllä me täältä lähdetään sun kanssa yhdessä kotiin. Ja niinkuin pari notskia sitten sanottu: mikään lomaromanssi ei voita meidän sielunkumppanuutta. Silti mua pelottaa hirveesti, että ymmärrätkö tätä tilannetta, koska en ikimaailmassa haluu menettää sua.
Toivon myös, että voit tän reissun päätteeks olla ylpee musta, kun oon selvinnyt houkutuksista ja voisit luottaa entistä enemmän siihen, ettei sellasta tuu jatkossakaan tapahtumaan. Mä rakastan sua Dani ihan äärettömästi. <3”
Voiko tosi-tv ohjelmista, löytää oikeita ystäviä aidoilla tunteilla?
Kyllä voi ja voi kuinka kiitollinen siitä olenkaan. Mulle itselle on jäänyt viime vuosien matkalta aidoiksi ystäviksi monia samantyylisiä ihmisiä – ihmisiä, joiden seurassa on pystynyt olemaan aito oma itsensä ja saanut molemmin puolista rakkausta osakseen eli tosi ystävyyttä. Ja aikoinaan myös Danin kanssa tutustuttiin sen ansiosta. Ja nyt uusimpana monien tämän kauden sinkkujen lisäksi Oona. Oona ihan ihan älyttömän upea muikkeli ja oon todella onnekas, että oon saanut hänet mun elämään. Me on nähty Oonan kanssa reissunkin jälkeen useampaan kertaan ja vaikka etäisyyden takia ei nyt ihan joka päivä nähdäkään, niin me viestitellään melkein päivittäin. Ihan kuin me oltaisi tunnettu toisemme aina.
Kun kaikki jaksot ohjelmasta on tullut ulos telkkarista, tuun vielä tarkemmin avaamaan, minkälaiset välit keneenkin mulla ohjelman jälkeen on ollut tai on edelleen. Silloin myös kerron keitä, missä ja minkälaisissa merkeissä oon nähnyt ohjelman jälkeen. Eli stay tuned!
Vastaa