Uupumuksen rajamailla – Kannattaako työn takia menettää terveyttä ja elämäniloaan?

Tiesitkö, että joka neljännes työikäinen suomalainen kärsii jossain kohti elämäänsä uupumuksesta? Uupumukseen helposti tottuu ja jossain kohti sen alkaa mieltää jo normaaliksi olotilaksi.

Uupumus on oire työpaikan ongelmista, ei ongelman syy

Uupunut ihminen on surullista katsottavaa. Uupunut venyttää itseänsä omien voimiensa äärirajoille ja kasvoilta huokuu onnettomuus. Usein tilannetta tulee vielä vitkuttaneeksi pitkään, keksii tekosyitä, vakuuttelee sen olevan täysin normaalia ja odottaa vain parempaa huomista. On vain yksinkertaisesti pakko jaksaa. Olotilastaan syypääksi usein uupunut muodostaakin itsensä. Hän ottaa syyt omiin niskoihin asioista, jotka eivät oikeasti ole hänen syynsä. Oikeasti hän on vain se, kenellä oireilu ilmenee – oire, joka johtuu työpaikalla olevista ongelmista tai ilmapiiristä. Jos sinusta tuntuu tältä, se ei ole sinun vikasi, että sinua ei ole tuettu tarpeeksi, rajojasi ei ole kunnioitettu, sinua on poljettu alaspäin tai sanottu ikäviä asioita taikka jätetty tyystin huomiotta.

Jos työpaikan ilmapiiri on myrkyllinen, työn vaatimukset nousevat, työmäärä lisääntyy, jaksamisen rajoja ei tunneta tai niistä ei piitata taikka esimies tai muu johto eivät toiminnallaan edesauta asiaa, on ilmiselvää, että nämä juurisyyt alkavat näkyä ennemmin tai myöhemmin työpaikalla oireiluna.

Olen itse jopa hieman skeptinen lääkäreitä kohtaan, sillä nykyään hoitoon hakeutuessa lääkäri määrää kouraan kasan pillereitä ja sairaslomaa oireen hoitamiseksi, vaikka tärkeämpää olisi pureutua sen juurisyyhyn – siihen, mistä oireet johtuvat. Esimerkiksi ei masentunutta voi hoitaa kuntoon vain pillereitä syöttämällä ja toivoa sormet ristissä, ettei sama uusiutuisi myöhemmin elämässä. On mietittävä, miten tilanne pääsi kehittymään siihen jamaan ja mitkä asiat sen aiheuttivat. Samalla silloin on mahdollista miettiä, miten tilanteen olisi voinut välttää tai ainekin lieventää sitä (esimerkiksi tarpeeksi aikaisin apua hakiessa) ja näin myös ehkäistä uusiutumista.

Lähteäkö vaiko jäädä?

Kuten tässäkin tilanteessa, se että yksittäinen ihminen ottaa kamansa ja lähtee, ei ratkaise tilanteen kuin vain hänen osaltaan. Sen sijaan kaikki muut jäävät kärsimään ja ongelma tulee heille eteen uudestaan ja uudestaan. Niin kauan, kunnes oireen sijaan onkin paneuduttu juurisyyhyn. Jos työpaikallasi on tällaista eikä muutosta asiaan ole tapahtunut heidän toimestaan, vaikka asioista olisi jo keskusteltu moneen otteeseen, vinkkini sinulle on: ”PAKENE!”. Se on heidän menetyksensä, kun eivät tajua asian tärkeyttä ja sen myötä osaavaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa lähtee pois ja vaihtuu kerta toisensa perään, lopulta näkyen myös yrityksen osaamistason heikentymisenä ja firman tilipussissa.  Älä ajattele, että sinulla ei ole varaa siihen. Työpaikkoja löytyy aina uusia, mutta sinulla on vain yksi sinä, yksi terveys ja yksi elämä. Onko sinulla varaa menettää niitä?

Uupumuksen rajamailla - Kannattako työn takia menettää terveyttään?

10 merkkiä, joista tunnistat uupumuksen koputtelevan ovellasi

  1. Jatkuva väsymys. Päivästä toiseen toistuva voimattomuuden tunne ja väsynyt/nuutunut olo kesken päivän.
  2. Unettomuus. Vaikka väsyttäisi, nukahtamisen kanssa voi olla ongelmia. Saatat herätä keskellä yötä tai nähdä painajaisia yö toisensa perään.
  3. Muistihäiriöt ja keskittymiskyvyn puute. Asioita unohtelee, on vaikea keskittyä ja asioiden hoitaminen hankaloituu. Jätät asioita tekemättä tai teet ne vasemmalla kädellä.
  4. Fyysiset oireet. Alkaa ilmaantua erilaisia oireita ja sairauksia. Varsinkin hengenahdistus, päänsärky, sydämentykytys ja huimaus ovat yleisiä. Lihaksesi voivat myös olla jatkuvassa jännitystilassa.
  5. Jatkuva sairastaminen. Voimat hiipuvat ja vastustuskyky heikkenee. Saatat sairastaa flunssaa ja muita tulehduksia kerta toisensa perään.

Kipu ja tuska kutsuvat meitä elämän syvempään kohtaamiseen. Jos mieli ei kutsua kuule, käy kutsu kehon kautta – Tommy Hellsten

  1. Ahdistuneisuus ja masentuneisuus. Alat olla jatkuvasti huolissasi asioista ja jännittyneenä. Ärsyynnyt ja hermostut helposti. Pian myös mielesi voi olla allapäin, saatat tuntea toivottomuuden tunnetta tai kokea itsesi arvottomaksi. Tämä on hälyttävä merkki. Älä jää maahan makaamaan ja odottamaan masennuksen valtaavan sinua.
  2. Vihaisuus ja negatiiviset ajatukset. Saatat tiuskia ja raivostua toisille töissä tai kotona. Mielesi alkaa täyttyä kaikilla negatiivisilla ajatuksilla ja löydät asioista vain huonoja puolia.
  3. Elämänilon katoaminen. Elämän värit muuttuvat mustavalkoisiksi. Tuntuu, ettei millään ole mitään tarkoitusta tai väliä. Et pysty enää nauttimaan elämästä. Et löydä syytä hymyyn. Viimeistään kun ne asiat, jotka ennen tuottivat sinulle iloa, tuntuvat turhilta eikä kiinnosta, on aika herätä tilanteeseen. Jotain on muututtava!
  4. Muista eristäytyminen. Jopa ihmisrakas ja sosiaalinen ihminen voi uupumuksen myötä eristäytyä muista.
  5. Kaipaat muutosta. Sisimmässäsi tiedät, että näin ei voi jatkua.

P1010311-2.jpg

Jos olet uupumuksen rajamailla, jotain on muututtava ja pian. Edessäsi on myös mahdollisesti vaikeita päätöksiä.

Jos huomaat itsessäsi edellä mainittuja merkkejä uupumuksesta, kertoo se muutostarpeesta – jonkin on muututtava ja äkkiä. Pysähdy tilanteeseen ja mieti, mikä sen aiheuttaa. Ota asiat puheeksi ja hanki tarvittaessa apua.

Jos ongelmat johtuvat työpaikkasi ilmapiiristä, tuo ne esiin. Jos asioille ei ala tapahtua muutosta tai tilanne jatkaa samalla radallaan tai käy jopa ahdistavammaksi, irtisanoudu. Sinä et ansaitse huonoa kohtelua. Sinun ei tarvitse jäädä tyytymään tai pikemminkin sinnittelemään. Elämä on sinua varten ja se on paljon arvokkaampi jäädäksesi tuhlaamaan sitä työpaikkaan, jossa sinua ja osaamistasi ei osata arvostaa. Et ole kone, olet vain pieni ihminen, kenen ei tarvitse kestää ihan kaikkea. Älä murehdi, mitä muut työpaikalla sinusta ajattelevat tai miten löydät uusia töitä. Universumilla on kyllä tapansa järjestää asiat, luota vain.

Jos ongelmasi johtuvat myrkyllisen työilmapiirin sijaan arvojesi vastaisesta toiminnasta, aivan sama asia. On todella raastavaa tehdä työtä, jossa sotii omia arvojansa vastaan. Se syö ihmisistä ja lopulta myös vie kaiken itsekunnioituksen. On hyvinkin mahdollista, että sinä olet muuttunut ja arvosi päivittyneet sen myötä, mutta työpaikkasi taas ei ja näin ollen ne eivät enää kohtaa toisiaan. Olet siis kasvanut ulos työstä tai työpaikastasi, mikä on ennen voinut tuntua mielekkäältä ja rakkaalta. Edessäsi on arvojen ristiriita tilanne, jossa luultavammin ainoa ratkaisu on etsiä nykyisiä arvojasi vastaava uusi työ. Tiedät sisimmässäsi, että nyt on jo korkea aika päästää irti sellaisesta, mikä estää sinua kehittymästä sellaiseksi ihmiseksi kuin haluat tulla sekä olemasta onnellinen ja hyvinvoiva.

Uupumus kuluttaa ja vie elämänilon

Toimistosta travelleriksi – Matkaopas vapaampaa elämään

Jos tämä aihepiiri kiehtoo sinua. Jos haluat ottaa 100 prosenttisen vastuun omasta elämästä ja onnellisuudestasi. Jos haaveilet oravanpyörästä hyppäämisestä, vapaudesta ja unelmiesi toteuttamisesta. Jos sydämesi huutaa: “Lähde, lähde, lähde!”, mutta kaipaat vielä rohkeutta ja apuvälineitä sen tekemiseen…tässä sinulle ehdoton omakohtainen suositukseni!

TOIMISTOSTA TRAVELLERIKSI – MATKAOPAS VAPAAMPAAN ELÄMÄÄN*

Rosita juurinen on koulutukseltaan kasvatutieteiden maisteri ja tehnyt melkein 20-vuotisen työuran alalla – toiminut esimiehenä sekä kehitys- ja johtotehtävissä. Työelämä alkoi kuitenkin lopulta uuvuttaa ja ahdistaa. Hän alkoi unelmoida vapaammasta elämästä, missäpäin maailmaa kulloinkin parhaalta tuntuisi ja oman näköisen elämän luomisesta. Lopulta edes ammattillinen maine, turvattu säännöllinen tilipussi tai muu urakeskeisyys ei enää riittänyt pitämään häntä nykyisessä. Oma hyvinvointi, vapaus ja mielenrauha nousivat elämässä tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiksi ja uupumuksenkin läpikäyneenä hän otti oman elämänsä ohjat käsiinsä ja alkoi työstämään asioita vapaamman elämän mahdollistamiseksi ja uuden sivun kääntämiseksi. Hän käy läpi tarinaansa konkreettisena esimerkkinä siitä, että tismalleen sama, on sinullekin mahdollista. Kirjassa käydään läpi useita toimintamalleja kuhunkin tarpeeseen ja tilanteeseen. Sinun ei siis tarvitse haluta kulkea täysin samaa tietä kuin hän on kulkenut – riittää, että haluat vastauksen tai menetelmiä vaikka vain yhteen osa-alueeseen elämänmuutoksesi tueksi.

Syötämällä kassalla koodin “Roosaeveliina“, saat 10 % alennuksen. Älä siis unohda hyödyntää sitä! Kirjalla on myös 14 päivän rahat takaisin -takuu, mutta voin vannoa, että luettuasi et halua sitä palauttaa.

Tällä on ollut vahvasti merkitystä myös omaan muutostarinaani eikä varmasti jää täällä viimeiseksi kerraksi kun koen tärkeäksi nostaa sen esiin. 

Tämän ja muutaman muun lemppari kirjani omakohtaiset suositukset pääset lukemaan täältä.

 

*Postaus sisältää suosittelulinkin. Linkin klikkaaminen ai aiheuta sinulle kuluja, eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa vierailla sivulla ja miettiä ostopäätöstäsi niin pitkään kuin haluat. Suosittelen vain niitä tuotteita, joita olen itse testannut, käyttänyt ja todennut toimiviksi.

17 vastausta artikkeliin “Uupumuksen rajamailla – Kannattaako työn takia menettää terveyttä ja elämäniloaan?”

  1. Itse en kärsi työuupumuksesta, mutta olen alalla joka ei varmastikkaan ole kenenkään unelmaduuni. Tästä johtuen olen huomannut miten vaikeeta siitä tutusta ja turvallisesta on lähteä, vaikka olisikin paskaa, ja oli syyt mitä hyvänsä niin uuden työpaikan löytäminen on todella hankalaa. Kyseessä on vielä kaupunki, jossa on todella paljon työttömyyttä eikä työpaikkoja yksinkertaisesti ole. Tuntuu myös että suomalainen on “luotu” siihen, että ainoa oikea tapa on tehdä einiinkivaa duunia 8-16 ja niillä mennään. Ja mitä oon ymmärtänyt niin ei se yrittäjienkään elämä oo helpoks tehty täällä… Mutta toivon että joku saisi tästä postauksesta ajatuksen edes yrittää päästä semmosesta työpaikasta eroon mikä ei tunnu hyvältä.

    1. Harmillista kuulla :/ Ja niinhän ne nyky-yhteiskunnan arvot tuppaa olemaan mutta oon huomannut et entistä enemmän ihmiset on uskaltanu alkaa haastaa niitä ja kokeilemaan omaa tietään, minne se sitten lopulta viekään. Ja yrittäminen ei oo kyllä Suomen valtion puolesta tehty täällä helpoks mutta tarjoaa huomattavasti enemmän vapautta sen janoiselle ja mahdollisuutta vaikuttaa enemmän omaa työhönsä!☺️

      1. Toi on kyllä totta että ihmiset on rohkaistunu! Ja uskon että just sun kaltaset tyypit vaikuttaa siihen:) sunlaiset ihmiset, jotka on uskaltautunu kokeilemaan niitä omia teitään ja rohkaisee muita tekemään samoin. Tulevia postauksia odotellessa ♥️

      2. ☺️

  2. Tärkeää asiaa! Mun mielestä on myös alaisen velvollisuus kertoa esimiehelle jos töissä menetelmät on perseestä, töitä on liikaa tai muuten työpaikalla ahdistaa. Se on myös hieno tilaisuus päästä itse vaikuttamaan työilmapiiriin ja kehittää työpaikan kulttuuria, jos töissä on liian uuvuttavaa. Jos maailma olisi valmis, turha sinne työpaikalle olisi huomenna enää mennä 🙂

    1. Sitä juurikin! Mutta jos on puhuttu ja asioita puiti läpi moneen otteeseen, mutta ei oo tapahtunut muutosta niin luultavammin se työpaikka ei oo se, mihi kannattaa viimeisetkin voimat tuhlata. Eri asia, jos asiasta puhumisen jälkeen homma otetaan tosissaan ja aletaan työstää sitä parempaan. 🙂

  3. Tää postaus sai mut viimein tosissaan ymmärtämään sen, että taidan oikeasti kärsiä työuupumuksesta. Teen opintojen ohessa työtä, joka on ihan kivaa, mutta välillä ihan äärettömän hektistä, raskasta ja syö mun itseluottamusta, koska mulla ei ole siihen haastavaan työhön minkäänlaista koulutusta. Olen yrittänyt kymmeniä kertoja saada pomon ymmärtämään tilanteen, mutta hän ei eri alan ihmisenä sitä millään tunnu ymmärtävän. Irtisanoutuminen on erityisesti viimeisen vuoden aikana käynyt mielessä varmasti viikoittain, mutta taloustilanne ei työttömyyttä kestäisi. Olen toisaalta tuudittautunut siihen, että pääsen reilun vuoden päästä jo oman alani töihin, mutta pelkään pahoin, että jatkamalla nykyisessä työpaikassani poltan itseni oikeasti loppuun jo ennen sitä. Kaikin puolin hankala tilanne, jossa täytyy vain yrittää sinnitellä ja koittaa keksiä keinoja tilanteen paranemiseksi. Luulen kuitenkin, että töissä pysyminen ja tilanteen sietäminen on helpompaa kuin heikossa taloustilanteessa kitkuttelu.

    1. Se on tärkeetä herätä tilanteeseen ajoissa, ennen kuin on polttanut itensä jo totaalisen loppuun. Itse vuosi sitten niin pohjalla käyneenä voin sanoa, että koko vuosi meni ylöspääsemisessä ja sen kaiken elämänilon, oman potentiaalin ja kyvykkyyden takaisin esiin kaivaessa. Mikäön työ ei oo sen arvoinen ja uusia aina löytää kun tarpeeks jotain tahtoo. En sano, että pitäis ihan hetken mielijohteesta irtisanoutua, vaan tehdä suunnitelma lähdön varalle ja sunkin tilanteessa hakea uutta työpaikkaa jo nyt vanhan ohella. Tyytyminen ei oo koskaan ratkaisu :/

  4. Ihana Eve taas!❤️ Onneks sulta tulee nopeasti uusia juttuja koska muistan varmaan ulkoa kohta noi sun vanhemmat😅 huomenna ois taas tempparit päivä nii saaks sulta tulla kysyyn siitä sit jotaki koska varmasti herää vaikka minkälaisia kysymyksiä! Ku oon nyt viikon sisäs laittanu sulle aika monena päivänä viestiä nii mietin vaan että alkaaks sulla jo ahistaan jos sama laittaa viestiä😂

    1. Ihanaa!❤️ Joo tottakai ja musta on kiva kun laitat viestiä!☺️

  5. Kiitos! <3 Tää oli huikee teksti, jaoin pariinkin eri ryhmään 🙂 Tiedän, mistä kirjoitat, ja oot osuvan oikeassa.

    1. Ihanaa, että nappas!❤️ Tärkeä aihe! Itsekin pitkän prosessoinnin ja valmistaumistyön myötä tänään jätin irtisanomisanomukseni vakituiseen kokopäivätyöhöni. Oma hyvinvointi ja unelmat edelle!☺️

  6. […] Oletko jo lukenut viimeisimmän postaukseni uupumuksesta? […]

  7. Heippa, olipa ihanaa että eksyin tänne sun blogiin ja etenkin tähän postaukseen tällä hetkellä. Mä nimittäin painin työuupumuksen kanssa. Tammikuun lopulla hakeuduin työterveyteen ihan järkyttävän väsymyksen takia. Purskahdin vastaan otolla kamalaan itkuun, ja aloin kertomaan miten väsynyt olen ja millainen meininki on koko edellis syksyn ollut työpaikalla. Sain lähetteen työterveyspsykologille ja viikon sairasloman. Sairasloman lopulla kävin aina uudestaan lääkärillä, joka tarvittaessa jatkoi aina sairaslomaa. Päädyn olemaan koko helmikuun sairaslomalla. Kävin sairaslomani loppupuolella puhumassa esimiehelleni ja kävin hänen kanssaan myös työterveyslääkärini juttusilla. Olen nyt maaliskuusta asti ollut töissä, tehnyt kuusi tuntisia päiviä, koska muuten en jaksaisi. Maaliskuussa soitin lääkärilleni ja kerroin, kuinka saan kamalia ahdistuskohtauksia työpäivän aikana ja jään joskus pukuhuoneeseen itkemään. Silloin käteeni lätkäistiin mielialalääke resepti ahdistukseen. Otin sen, mutta en tähän päivään mennessä ole sitä vielä apteekista noutanut. Suhtaudun niihin hieman kyseenalaisesti ja tietäen että ne turruttaa, ja tasaa mielialaa viemällä pois ahdistuksen ja pahan olon, mutta samalla myös vie siivun niistä kaikista positiivista tunteista, ja ne on mulle niin tärkeitä, ja voimaannuttavia, etten oo niistä valmis luopumaan. Pari viikkoa sairaslomalta palattuani töissä asiat oli ihan hyvin, ja olin tyytyväinen, valitettavasti hommat sen parin viikon jälkeen alkoi palautua samanlaisiksi kuin mitä ne oli koko edellis syksyn ja alkuvuoden ollut, minkä takia olin uupunut. Aloin olemaan äärimmäisen ärsyyntynyt kokoajan. Hermoni olivat kokoajan tiukalla. Aloin vihata työtäni, se tuntui tylsältä. Unentarve oli edelleen aivan järkyttävää, joka yö tarvitsin 10 tunnin yöunet että olo olisi energinen ja jaksaisin seuraavan päivän töissä, en jaksanut työpäivien jälkeen tehdä juuri mitään, itkeä tihrustin työmatkalla, koska en olisi halunnut mennä sinne, mun olo oli aivan karsea. Näiden asioiden kanssa oon sinnitellyt ja taistellut nyt töihin palattuani. Olen hyvin heikkoina ja huonoina hetkinä ollut yhteydessä aina lääkäriini ja viimeksi tiistaina kävin hänen vastaanotollaan, koska olen nyt alkanut kärsiä unettomuudesta, heräilen aamuyöstä ja en saa enää unta vaikka väsyttäisi kovasti. Sain kolmen päivän sairasloman ja unilääkkeet. Unilääkkeet hain, mutta en ole niitäkään vielä syönyt. Psykologin käynnit on auttanut mua tosi paljon ja jatkan niillä käyntiä edelleen. Koen että keskustelu apu tässä tilanteessa on se mitä tarvitsen ja kaipaan, en lääkkeitä. Tai, en halua niitä omasta tahdosta kroppaani laittaa. Tiedän että kun tuntuu siltä, etten jaksa ja olo on liian vaikea niin voin hakeutua lääkärin puoleen. Olen maaliskuun puolesta välistä asti miettinyt lopareiden ottamista. Pallotellut ajatusta, miettinyt asiaa monesta näkökulmasta. Oon itse määräaikaisessa työsuhteessa vielä pari kuukautta ja olen ajatellut että sinnittelisin, mutta olen miettinyt että onko se parikin kuukautta jo liikaa. Tiedän, että oireiluni loppuisi, kun pääsisin läväyttämään työpaikalla oven viimeistä kertaa kiinni. En kuitenkaan tiedä miksi se on niin vaikea tehdä… tai tiedän, rahan takia. Jatko-opiskelut kutsuu elokuussa, että onneksi on uusia tuulia puhaltelemassa, mutta juuri nyt on kyllä vaikeaa. Taistelua.
    Tästä tuli todella pitkä sepostus, mutta halusin päästä kertomaan oman tilanteeni. Tää sun postaus pisti todella taas miettimään näitä asioita uudestaan, joka on ihana asia, kiitos eve 💗 jään ehdottamasti seuraileen ja lueskelee sun postauksia jatkossakin!

    1. Moikka! Kiitos todella paljon, että jaksoit ja uskalsit kertoa myös sinun samankaltaista tarinaasi kommentin muodossa. Nää on monille todella tärkeitä saada lukea, jotta huomaa, ettei paini yksin samojen asioiden kanssa. Ja ihan hirveesti voimia ja tsemppiä sulle tulevaan ja kohta viimeistään onneks opiskelut tuo sen helpotuksen.😘 Ihanaa, että oot löytänyt tiesi tänne blogiin ja jäät seurailemaan!❤️

  8. Eikö ihminen voi kärsiä ihan vain uupumuksesta? Ilman tuota työ liitettä. Jos vaikka parisuhteessa on vaikeaa tai muuten elämä kolhii. Kuulen usein puhuttavan työuupumuksesta, mutta en koskaan pelkästä uupumuksesta.

    1. Voi kyllä! Itsellä kokemusta tämän kirjoituksen aikaan vain oli työuupumuksesta, joten siksi tässä myös paneuduin siihen😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Verified by ExactMetrics