Annetaan usein kiireen hallita meidän elämää eikä usein muisteta, että me luodaan usein se kiire ihan itse,  jätetään asioita viimetinkaan ja annetaan kiireen päästä valoilleen, jolloin se myös usein näkyy tekemisessä hosumisena.

Jokainen nainen tietää varmasti sen kun on kauhea kiire meikata ja laittaa hiukset kuntoon ja juosta jo seuraavaan paikkaan ja vielä jos kyseessä on illanvietto, jossa pitäisi olla edustavana. Yleensä siinä kauheassa kiireessä nousee pari hikipisaraakin naamalle ja alkaa stressaamaan aikataulun puolesta ja tällöin myös yleensä mikään ei mene putkeen. Usein siis lai ttautuesssa ilman mitään aikatauluja tai kiirettä lopputulos onkin paljon miellyttävämpi, sekä ulkoisesti että myöskin sisäisesti ei ole niin hektinen ja ärtynyt. Tai vaikkapa liikenteessä ajaessa sovittuun tapaamiseen ja aikaa on vähemmän kuin mitä liikenne tulee varmasti viemään, ajaa koko ajan stressitilassa ja myös onnettomuuksien riskit lisääntyvät huimasti.

Wikipedian tarjoama selite kiireelle:

“Kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan. Kiirettä voidaan tarkastella sekä yksilön että yhteisön näkökulmasta. Kiire on henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti. Jatkuvalla kiireellä on ruumiillisia ja henkisiä haittavaikutuksia. Mikäli kiire saa aikaan unenpuutetta tai ravinnonpuutetta, kiire voi aiheuttaa välittömiä ruumiillisia vahinkoja esimerkiksi aivoihin. Merkittävä osa jatkuvan kiireen vahingollisuudesta ihmisille johtuu siitä, että ihmisen elimistö suhtautuu kiireeseen kuten henkeä uhkaaviin stressitilanteisiin. Kiireinen ihminen on jatkuvassa ylivirittyneisyyden tilassa, vaikka tämä stressitila on tarkoitettu vain hetkellisiin suorituksiin.”

Oon itse huomannut viime aikoina, että kun oon aikatauluttanut mun tekemiset suuremmalla aikavarauksella ja alkanut hoitamaan asioita jo aiemmin ennenkuin se viimeinen mahdollinen aika olisi, niin oon saanut todella hyvin vähennettyä sitä kiirettä. Sen myötä myös jatkuva stressitila on poistunut ja voin aidommin keskittyä niihin asioihin, joita haluan tehdä. On se sitten jotain uuden aloittamista motivaatio huipussaan kun kerrankin on aikaa panostaa kyseiselle asialle tai vanhojen asioiden hoitamista, joissa se taas näkyy huomattavasti laadukkaampana jälkenä ja yltiömäisenä positiivisuutena ja siitä tekemisestä on silloin mahdollista nauttia ihan uudella tavalla.